Havumetsien valtias

Hirvi on kesyttämätön kulkija

Kivikaudesta saakka pohjoisen havumetsiä hallinnut hirvi on myyttinen villieläin. Hirvi ei kaipaa ihmisen huolenpitoa, vaan se elää elämänsä vapaana villissä luonnossa puita, pensaita ja ruohovartisia kasveja syöden. Silti hirvi on jo tuhansien vuosien ajan vaikuttanut ihmisten kulttuuriin.

Meille pohjoisen ihmisille hirvi on aina ollut arvostettu ravinnon, suojan ja monien myyttisten tarinoiden lähde.


Nykyisen määritelmän mukaan hirvellä on kaksi päälajia. Euroopassa ja läntisessä Aasiassa elää Euraasian hirvi eli Alces alces. Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa Jenisein itäpuolella metsissä samoaa Amerikan hirvi Alces americanus.

Hirvi on ulkonäöltään ylväs ja samalla sympatiaa herättävä. Hirven ruumis voi olla kolme metriä pitkä ja hartioiden kohdalta yli kaksi metriä korkea. Uros on selvästi isompi kuin naaras. Vain uroksella on sarvet. Noin kymmenen vuotta eläneellä uroksella sarvet ovat suurimmillaan ja komeimmillaan. Liioittelematta voi puhua todellisesta metsän valtiaan kruunusta.

Hirven ulkomuodosta persoonallisen tekevät hangilla ja soilla liikkumiseen soveltuvat pitkät jalat ja kyttyrähartiat.


Hirvellä on myös leveä turpa ja turvan alla roikkuva parta. Ylähuuli on riippuva, korvat pitkät ja häntä lyhyt. Väritykseltään hirvi on mustanruskea.

Selkein tuntomerkki on kuitenkin iso koko. Hirvi on hirvieläinten heimoon kuuluvista nisäkäslajeista suurin. Hirven kohtaaminen usvaisessa metsässä voi olla mystinen, ohikiitävä ja samalla ikimuistoinen hetki.

HIRVI ON KESYTÖN KULKIJA


Hirvi on lajina elinvoimainen ja arvioiden mukaan niitä elää Euroopassa puolisen miljoonaa. Hirvi ei ole siis harvinainen, mutta pohjoisen havumetsävyöhykkeen erämaissa on tilaa vaeltaa.

Hirvet elävät enimmäkseen yksin, mutta saattavat talvella muodostaa pieniä laumoja. Keväällä jo valmiiksi hajanaiset ryhmät erkaantuvat, kun urokset, naaraat ja edellisvuoden vasat lähtevät omille teilleen muun muassa ravinnon perässä.

Hirveä on yritetty kesyttää hyötyeläimeksi Suomessa 1900-luvulla, mutta tulokset ovat jääneet olemattomiksi. Oman tiensä kulkijana hirvi ei luo luottamuksellista suhdetta ihmiseen. Hirvi tarvitsee myös luontaisesti vaihtelevaa ruokavaliota, jonka tarjoaminen maatilalla tai laitumella olevalle hirvelle olisi liian vaivalloista.

Metsän valtias hirvi ei nöyristele edes ihmiskuninkaiden edessä.


Kerrotaan, että Ruotsin kuningas Kaarle XI olisi 1600-luvun jälkimmäisellä puoliskolla yrittänyt kouluttaa armeijaansa hirvijoukkoja. Hirvi on kuitenkin ihmisten välisten sotien yläpuolella. Kaarle XI joutui muiden sotaherrojen tapaan tyytymään hevosiin.

Pohjoisen metsissä kruunua kantava hirvi ei siis ole laumasielu, vaan elää elämänsä niin kuin itse parhaaksi näkee. Niinpä jo vuosituhansien ajan ihminen on ollut se, jonka on täytynyt jahdata hirveä.

HIRVEÄ TÄYTYY METSÄSTÄÄ


Hirven elämää, arvokkuutta ja nahan valmistuksen pitkiä perinteitä kunnioittaen olemme parkinneet jäljittelemättömän pehmeää hirvennahkaa jo kolmen sukupolven ajan. Hirven metsästyksen ansiosta saamme käyttöömme hirven taljoja, joista parkitsemme Kaarnaa.

Tänäkin päivänä ihminen edelleen metsästää hirveä, mutta yhtäkään hirveä ei tapeta sen nahan vuoksi. Nykyaikainen hirvenmetsästys on hirven oman hyvinvoinnin kannalta niin sanottu välttämätön paha. Ilman metsästystä hirvikanta kasvaisi hallitsemattomasti ja se johtaisi hirven ja muiden eläinten aliravitsemukseen.
Luvanvaraisella hirvenmetsästyksellä vähennetään myös hirven aiheuttamia metsävahinkoja ja kuolemaan johtavia liikenneonnettomuuksia. Hirvenmetsästyksen lopettaminen aiheuttaisi yhteiskunnalle valtavat taloudelliset tappiot; edellä mainitut vahingot ja onnettomuudet pitää korvata.

Siksi hirvenmetsästys on ekologisesti tärkeää ja perusteltua. Siksi Kaarna on ekologisesti kestävä valinta.

HIIDEN HIRVI – ISO OSA SUOMALAISTA MYTOLOGIAA


Entisinä aikoina hirvestä saatavien raaka-aineiden hyödyntäminen kokonaan ja kestävästi oli tiiviissä luontosuhteessa eläneille ihmisille elinehto. Saaliseläimenä hirvi oli monikäyttöinen ja siksi arvokas.

Ei olekaan ihme, että pohjoisella pallonpuoliskolla hirvi on iso osa monen alkuperäiskansan kulttuuria ja mytologiaa. Yleismaailmallisessa myytissä kerrotaan, että kasvattaessaan uudet sarvet, hirvi nostaa auringon uudestaan taivaalle pohjoisessa kaamoksen jälkeen.
SUURI AURINKOHIRVI

Suuri Hirvi Aurinkoinen, taivaan kaunis sarvipäinen, kuulee laulun luikerruksen, äänen äitinsä iäisen. Palaa Päivö paistamahan, taivaan tulen tarjoamaan, jotta kasvais' Hirven kansa, kasvais' hieno Hirven heimo, sarvipäiset salomailla, sarvettomat rantasilla.

Ruotsissa ja Norjassa hirvi on kansalliseläin. Kansanperinteessä meidän suomalaisten taas sanotaan olevan hirven heimoa. Suomesta löydetyissä esihistoriallisissa kalliomaalauksissa hirvi on aiheena lähes joka kolmannessa teoksessa. Luolamaalauksissa esiintyvät hirvipäiset tai hirven sarvista muodostuneet veneet tai ihmisen näköinen hahmo, jolla on päässään hirven sarvet.

Kirjallisuudessa hirvimyyttiä edustaa esimerkiksi Suomen kansalliseepos Kalevalaan tallennettu versio Hiiden hirven hiihdosta. Runossa Lemminkäinen pyytää Pohjolan akalta tämän kaunista tytärtä vaimokseen. Pohjolan ilkeä emäntä Louhi kieltäytyy ensin, mutta ilmoittaa suostuvansa, jos Lemminkäinen suorittaa erilaisia Louhen määräämiä urotöitä. Yksi näistä tehtävistä on pyydystää Hiiden hirvi elävänä.

Hiiet hirveä rakenti, Juuttahat poroa laati, Pään panevi pökkelöstä, Sarvet raian haarukasta, Jalat rannan raippasista, Sääret suolta seipähistä, Selän aian aiaksesta, Suonet kuivista kuloista, Silmät lammin pulpukoista, Korvat lammin lumpehista, Ketun kuusen koskuesta, Muun lihan lahosta puusta.

Kalevalan kolmastoista runo sisältää kohdan, jossa kuvaillaan, kuinka metsissä asuvat hiidet luovat hirven.

Säe Ketun kuusen koskuesta tarkoittaa nykysuomella, että hiidet valmistavat hirvelle nahan (kettu) kuusen kuoresta eli kaarnasta. Kuusen kaarna on väritykseltään harmaan punaruskeaa ja muistuttaa hirven turkkia.


Tämä hirven syntyyn liittyvä myytti on inspiraatiomme tuotteemme nimelle: Kaarna Elk Leather. Hiidet tekivät kuusen kaarnasta hirvelle nahan. Ja me käytämme puun kuorta tanniinina Kaarna Elk Leatherin kasviparkituksessa.

Suomalaisten ihmisten juuret ja mytologia kytkevät meidät menneeseen. Aikaan, jolloin maailmankuva oli erilainen. Ihminen oli luonnon armoilla, joten luontoon liittyvillä myyteillä asetettiin moraalisia rajoitteita ihmisen toiminnalle luonnossa. Luontoa, metsää ja eläimiä täytyi kohdella niiden arvon mukaisesti, sillä ne olivat osa samaa elämän ykseyttä kuin ihmisetkin.

Todellisuudessa mikään ei ole muuttunut, vaikka me nykyihmiset sen joskus unohdammekin. Edelleen luonto antaa meille ruokaa ja suojaa tai ottaa ne pois.


Tuhansia vuosia pohjoisessa vaeltanut hirvi on meille vankkumattomuuden symboli. Myös nahan parkitus on vuosituhansia vanha menetelmä. Perintömme kytkee sukupolvet yhteen ja vaatii, että kohtelemme hirveä sen arvon mukaisesti. Se tuntuu harvinaisen oikealta.